torstai 15. elokuuta 2013

Rahat tallessa

Hoi!

Näin tervehditään, jos tunnet ihmisen oikein hyvin = sinuttelet häntä. Eli mä en saa sanoa melkein ikinä hoi. :( Ikävää, koska se on hauskan kuuloista.
Yksi päivä sanoin kylän lapsille Hoi ja he katsoivat mua kuin halpaa makkaraa. :D Joo-o, teititellään sitten. No ei vaines, en mä noita 5-vuotiaita kyllä teitittele, mutta kai se sitten on vaan väärin kun en heitä niin hyvin tunne.

Kaikki muuten tuntevat toisensa täällä. Se on vähän outoa. Ja kaikki tietää mut, koska olen ihmeellinen ja uusi. Tervehdittäessä pitäisi muistaa toisen nimi, josta seuraa että mun pitäisi muistaa kylän 1,536 asukkaan nimet ja kaikkien heidän vain mun nimeni. Epistä! Mulla on vaikeuksia muistaa jo hoitotyttöni kavereiden nimet, saati sitten kaikkien vanhempienkin nimet. :D
(+ nimet on kauheita lausua, et voi sanoa Jonikh vaan se on Jonikchcrhrcrhrchrcrrhrchrcrhrchchchrcrhrrchch)


Siellä hän hymyää lymyää. Tuo on kylän kirkko. :) En ole käynyt vielä sisällä, perheeni ei ole uskontoa harjoittava. Olisi mukava mennä joskus käymään siellä vaikka sunnuntaina messussa (pidetäänköhän niitä edes?) tms. :)

Oikeestaan täällä on nyt parina aamuna ollut aika viileä. Kun menee aurinkoon on tooosi lämmin, mutta jos on varjossa on melkein pitkähihaisellakin kylmä. Sitten taas päivällä on tosi kuuma, shortsit ja toppikin tuntuu liialta.. :D


^ Tuossa on päiväkotimatkan varrelta taloja ja kylää. Tää kylä on niin söpö ja pieni ja söpö ja söpö ja söpö! Ihmiset suhtautuvat muhun ystävällisesti, mutta epäluuloisesti. Kysyin perheeni äidiltä, tietääkö hän muita au paireja ja hän sanoi, että kylässä ole koskaan ennen ollut au pairia. No sehän selittää aika paljon. ;)

Ja tässä alla on kotitalo. Äidilleni lähinnä osoitettu, koska hän on niin pirun utelias. :D ;) Mutta joo. Tässä on pienehkö piha tuossa talon edessä ja ihan minimaalinen kuja talon takana. Ympäristö on kuitenkin tosi kiva! Huomatkaa myös Ruotsin lippu leikkimökin katolla. Heillä on ruotsalainen ystäväperhe ja ovat siksi laittaneet kys. lipun. Olivat kuulema etsineet Suomen lippua mun tuloni vuoksi, mutta eivät löytäneet.


Ja nyt olen myös virallisesti onnellinen Sveitsiläisen pankkitilin omistaja! ;) Se tarkoittaa, ettei ole huolta tulevaisuudesta, kun olemattomat rahani tietysti kasvavat siellä aivan hullua tahtia. ;D hah!

Täällä on muuten hassuja rahoja. Näyttävät ihan leikkirahalta. :)

2 kommenttia:

maaria kirjoitti...

Olen ollut yhden kesän Etelä-Saksassa hotellissa töissä. Ja voi luoja tuota sinuttelu-/teitittelykulttuuria! Ei mee ainakaan tälle suomalaiselle jakeluun, ei sitten millään, vaikka TEORIASSA tiedänkin miten homma toimii. Kyllä moni saksalaisvanhus sai kokea järkytyksen, kun tämä silloin 18 kesäinen, saksaa hieman murtaen puhuva vaaleaverikkö sinutteli menemään. "...du, ups! Ich meine, Sie..." ja sinunkaupat on kaupantekoa, jota en todellakaan hallitse.

vra kirjoitti...

maaria, Haha! :D Saksa on kyllä seko kieli tuon sinuttelunsa kanssa. Luin myös kirjasta, että jos olet päässyt sinuttelu-vaiheeseen, et saa enää teititellä koskaan, sillä se kertoo ystävyys-suhteen kylmenemisestä. Hoh hoh! :D
Onneksi suurin osa aikuisista sinuttelee minua, joten minäkin uskallan sinutella heitä. :)